Muslimit uskovat kohtaloon sen islamilaisessa merkityksessä, se kuuluu uskon ensimmäiseen pilariin, uskoon. Koska meillä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan väliltä jokaisessa elämäntilanteessa, kohtalo koskee tällöin tietysti vain asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kohtalo on meille asioita, joita emme voi ennustaa tai suunnitella, ja joiden tapahtumiseen emme voi vaikuttaa. Asioita jotka vain tapahtuvat. Keneen rakastumme, mitä meille tapahtuu elämässämme, milloin ja miten kuolemme ja muita asioita elämässä jotka voivat tulla yllättäenkin eikä ihmisellä ole siinä vaiheessa lainkaan sananvaltaa. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Jumala kontrolloisi koko ajan tätä maailmaa, joka tuntuu joskus kaaokselta.

Kohtaloon uskominen ei suinkaan tarkoita, että koko kohtalomme olisi kiveen hakattua, sillä meille on annettu vapaa tahto moneen elämän osa-alueeseen. Voimme valita, mihin uskomme, harjoitammeko uskoamme, ja monessa kohtaa myös sen, teemmekö jotain mitä Jumala on kieltänyt. Esimerkiksi kristinuskossa synti on jotain mitä ihminen on, mutta islamissa synti on yksittäisiä tekoja, jotain mitä ihminen tekee. Käytännössähän jokaisella on mahdollisuus valita, antaako tänään rahaa hyväntekeväisyyteen, suorittaako rukouksensa tai käyttäytyykö kohteliaasti ihmisiä kohtaan. Jumala on antanut meille oikeuden valita, mutta samalla Hän pyytää Koraanissa meitä kääntymään puoleensa, jotta Hän voi opastaa meitä. Jumala johdattaa ihmisiä. Kaikkia pyytäviä, ja joskus pyytämättäkin, tai näin itse uskon.

Joten, minä ymmärrän islamin käsityksen kohtalosta ikäänkuin käsikirjoituksena, joihin meillä, elämämme päätähdillä, on mahdollisuus vaikuttaa. On asioita jotka on määrätty tapahtumaan, jotta näytelmästä tulee halutunlainen, on asioita jotka ovat näyttelijöiden päätettävissä ja tulkittavissa, ja on asioita, jotka vain tapahtuvat. Vaate saattaa revetä, jonkun näyttelijän nilkka nyrjähtää, toinen saattaa unohtaa vuorosanansa, näytelmä saattaa olla fiasko tai jättimenestys, kukaan ei tiedä paitsi Jumala. Hän tietää koko näytelmän, miten se alkaa, miten se päättyy, mitä siinä tapahtuu, miten ihmiset toimivat ja mitä siinä ei ole tarkoitus tapahtua mutta tapahtuu silti. 

Jumalalla on myös suunnitelma meille ja meidän elämällemme, jokaiselle kaunis ja omalaatuinen. Joskus teemme asioita kohtalon, toisinsanoen Jumalan, johdattelemana, joskus Jumala tekee asioita puolestamme, ja joskus saamme valita itse. Sitä, mikä on milloinkin mitäkin, emme voi itse koskaan tietää. Voimme vain yrittää seurata johdatusta ja merkkejä.

Pelastusta ajatellen näillä asioilla ei ole merkitystä. Jumala on Koraanissa määrännyt muslimeille tietynlaiset elämänohjeet, ja ihanteellinen muslimi seuraisi niitä, vaikka tietäisi jo kohtalonsa etukäteen, oli se sitten kumpi tahansa, vain koska ne on määrätty olemaan niin eikä Jumalan sanaa sovi kyseenalaistaa. Emme tee palvonnan tekoja jotta pelastuisimme, vaan teemme niitä koska uskomme Koraaniin. Jumala sanoo Koraanissa 51:56

"

Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni.

"

Kuten puhelimen tärkein tehtävä on, että sillä voi vastaanottaa ja soittaa puheluita. Jos sillä ei pysty tekemään näitä asioita, ei se täytä kaikkia puhelimelta vaadittuja asioita [vaikka sekään ei suinkaan tarkoita, että puhelin olisi täysin tarpeeton, tällöin se ei vain täytä puhelimen virkaa tyydyttävästi]. Nykyään, suurimmalla osalla puhelimista pystyy tekemään satoja, ellei tuhansia eri toimintoja puhelimen silti siten, että puhelin hoitaa virkansa soittamisen ja puheluiden vastaanottamisen suhteen. Ns. ylimääräiset toiminnot eivät yleensä heikennä puhelimen mahdollisuutta toimia tehtävässään; sitä, mitä varten se on alunperin suunniteltu. 

Puhelimen lailla, islamin näkökulmasta ihmiselläkin on tehtävä, joka on kerrottu hyvin selkeästi ylempää löytyvässä Koraanin jakeessa. Jumala ei kiellä ihmisiä toteuttamasta haaveitaan tai elämästä elämää islamin ulkopuolella, kunhan nämä meiltä vaaditut asiat pystytään hoitamaan kunnialla elämän 1. prioriteettina. Sitä varten meidät on luotu. 

Vielä eräs seikka nousee esiin. Jumala ei tarvitse palvontaamme, vaan se tulee meidän itsemme hyväksi. Jumala on silti Jumala ilman minua, mutta mitä minä olen ilman Jumalaa? Yksi pahainen ihminen suuressa ja julmassa, vaikkakin äärimmäisen kauniissa, maailmankaikkeudessa, vailla tarkoitusta. Mieltäni nostaa kuitenkin ajatus paitsi siitä, että minulla on tehtävä tässä maailmassa, myös se, että olen saanut syntyä juuri minuna. Ainutlaatuisena luomistyönä, yksilönä.

Yksi asia, joka minua kiehtoo islamissa, on yksilön merkitys. Me saamme elää yksilöinä, meillä saa olla erilaiset elämäntarinat ja unelmat, ja meidät tullaan Tuomionpäivänä tuomitsemaan teoistamme yksilöinä, ne ovat vain ihmisen ja Jumalan välinen asia.

Tämänkaltaista tekstiä on äärimmäisen vaikea kirjoittaa ilman, että se vaikuttaa käännyttämiseltä, mutta se ei ole tarkoitukseni. Mieleni teki jostain syystä kirjoittaa välillä jotain oikeasti syvällistä, en tiedä mistä se kumpuaa.

Toisaalta, Jumala kertoo Koraanissa luoneensa joitakuita ihmisiä vain tekemään muslimien elämästä vaikeaa. Näiden ihmisten elämäntehtävä on sitten se, Jumala tietää mitä he aikovat tehdä ja minne he tulevat päätymään. He eivät hoida velvollisuuksiaan, käyttötarkoitustaan vaan toimivat päinvastaisesti. Olkaamme heitä kohtaan kärsivällisiä. 

Vaikka oleilumme tässä maailmassa  on vain väliaikaista, ohimenevää ja

Hänellä on jokaiselle meille kaunis, ainutlaatuinen käsikirjoitus joka saa sekoittua jokaisen oman persoonan kanssa niin, ettemme ikävysty tässä maailmassa, jossa olemme vain vieraina ja josta, sitten joskus, palaamme kotiin, takaisin Hänen luokseen. Minusta meidän tulee yrittää seurata Hänen merkkejään, jotta päätyisimme parhaalla mahdollisella tavalla sinne, jonne Hän haluaa meidän päätyvän. Vastauksia löydämme Koraanista, rukouksesta ja intuitiosta, siitä jolla uskon Jumalan näitä asioita meille viestivän. 

Suoritetaan velvollisuutemme Jumalaa ja itseämme kohtaan, ja yritetään sitten nauttia tästä elämästä kaiken sallitun rajoissa. Todellinen onni löytyy Jumalasta, mutta se ei tarkoita, että tämän elämän pitäisi olla synkkää ja ankeaa. Tehdään hyvää muille ja tehdään itsemmekin onnellisiksi, kaikki voittavat. 

Kaikki tekstissä mainitut asiat eivät välttämättä edusta perinteisen islamin kantaa, vaan tämä teksti on lähinnä omaa päättelyäni ja ajatustenpurkuani.

Olen puhunut

Ensiksikin haluan suositella ihmisille ohjelmaa Areenasta, ja sitten kirjoittaa sen pohjalta muutaman sanasen. Katso Return to Homs tästä linkistä.

Ensinnäkin: Syyriassa on meneillään sisällissota jossa on kolme osapuolta. Hirmuhallitsija Assadin joukot tappamassa omaa kansaa, useisiin eri ryhmiin jakautuneet kapinalliset hieman erilaisilla päämäärillä puolustautumassa alkeellisilla ja vähäisillä aseilla haarukoilla ja veitsillä Assadin kemiallisia aseita vastaan. Ja sitten on daesh eli ISIS joka ei taida esittelyjä teoistaan kaivata. Mielenkiintoista olisi kuulla niiltä, joiden mielestä syyrialaismiehet ovat rintamakarkureita lähtiessään turvapaikanhakijoiksi, että kenen puolella he itse taistelisivat.

Niin, tästä pääsemme nyt sitten siihen, että moni vertaa Syyrian sisällissotaa Suomen talvisotaan. Tämä video selittää hyvin selkeällä suomenkielellä miksi niin ei voi tehdä. Sisällissotaa ei voi verrata kahden maan väliseen sotaan lainkaan, ja kun suuri osa uhreista on siviilejä, on kyseenalaista pitää miehiä velvollisina taistelemaan. Talvisota ei ole sama asia kuin Syyrian sisällissota, ei ole, ei ei ei, ei, ei.

Mitä tulee siihen, että suurin osa turvapaikanhakijoista on miehiä. Se pitää paikkansa, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, miksi näin on? "Kaikki muslimimiehet ovat sovinistisia naistenhakkaajia"- argumentin ulkopuolelta siis. Sille löytyy hyvin looginen selitys. Matka sodan jaloista turvaan ei ole turvallinen, saati edes miellyttävä. Salakuljettajille maksetaan suuria summia jotta edes yksi koko perheestä saataisiin turvaan tai ankkuriksi ja jotta perhe voitaisiin myöhemmin ydistää tuotattamalla naiset ja lapset turvallisemmalla kyydillä turvapaikkaan. Salakuljettajat ovat epäluotettavia ja rahanahneita ihmisiä, jotka saattavat ottaa kenties koko suvun voimin kerätyt rahat ja häipyä, tai tiputtaa koko ihmisjoukon mereen. Matkaan saattaaa kuulua päiväkausia merellä kumiveneellä. Heikoimmat eivät selviä matkasta. Raiskauksen uhka ja nälkä ovat vain jäävuoren huippu. Naisia saatetaan kaapata ihmiskaupan uhreiksi, he saattavat kadota jäljettömiin. Rikkaammissa suvuissa tosin koko perhe voi lähteä samalla kyydillä toinen toistaan suojellen. Siltikään ei ole takuuta, että kaikki selviävät hengissä perille. Jos asian tiimoilta viitsii vähän nettiä penkoa, on päivänselvää, miksi naiset lähtevät harvemmin matkaan.

Vain 5% Syyrian pakolaisista on tällä hetkellä muualla kuin Turkissa, Libanonissa, Jordaniassa, Irakissa tai Egyptissä. Joten ei se ehkä ihan niinkään mene että kaikki tulevat nimenomaan Suomeen hyvien sosiaalietuuksien vuoksi elintasopakolaisiksi. Suurin osa pyrkii kotimaansa naapurimaihin, joihin heidän on helpompi sopeutua ja joista on helpompi lähteä takaisin, jos kotimaassa tilanne rauhoittuu. Lähde: Amnesty International

Se, miten pakolaisilla on iphonet, ei taas kerro yhtään mistään yhtään mitään. Syyriasta paetaan sotaa, ei köyhyyttä. He, joilla on rahaa maksaa salakuljettajille, ovat sitä rikkaampaa osaa kansasta, ja sitäpaitsi, Lähi-Idästä saa puoli-ilmaiseksi jokaisesta laitteesta halvan kopion. Tietääkseni nykyään on iphoneja lähes jokaisella, ei se ole enää mikään erityisen korkean elintason symboli. Köyhemmät, joilla ei ole varaa matkaan tai edes siihen iphoneen, jäävät sodan jalkoihin kuolemaan. Niinhän se on kautta aikain mennyt, rahalla saa itsensä aika pitkälti pelastettua. Köyhät ja naiset ovat aina kärsineet eniten ja se ei tee poikkeusta Syyrian sodassa.

Joku viisas ihminen on joskus sanonut, että vanhemman tärkein tehtävä on pitää itsensä hengissä jotta voi huolehtia lapsistaan. Jos nämä siviilimiehet, lähtisivät sotaan kuolemaan, eivätkö he silloin jättäisi perheensä ja lapsensa vielä enemmän pulaan, kuin lähtemällä ankkurina Eurooppaan aikomuksena saada myös perhe perässä turvaan? Aina tämä ei tietenkään onnistu, todennäköisyyskin on aika pieni, mutta tämä on näiden ihmisten ainoa mahdollinen keino saada koko perhe ehjänä turvaan. Kukaan ei mielestäni voi sanoa, että leskirouvana oleminen ja lasten kasvattaminen keskellä sisällissotaa kun ei ole edes ruokaa tarjottavaksi, olisi ihan piece of cake, etenkään yhteiskunnassa jossa etenkään naisen yksinhuoltajuus ei ole niin normaali asia kuin meillä Suomessa on. 

Elämä ei muutu yhtäkkiä helpoksi edes pakolaisleiriin tai vastaanottokeskukseen päästäessä. Pulaa on suojasta, lämmöstä, vaatteista, hygieniavälineistä, ensiaputarvikkeista, lääkityksestä ja jopa ruoasta, vaikka pommeilta oltaisiinkin turvassa. Pelkästään Turkissa on 2 miljoonaa Syyrian pakolaista. Suurin osa heistä on menettänyt perheenjäseniään, jotkut jopa kaikki, ja moni heistä kärsii henkisistä traumoista. Sodan keskellä ja pakolaisleirellä kasvaneista lapsista on vaarassa syntyä lukutaidoton sukupolvi.

Suomi käyttää turvapaikanhakijoihin valtionbudjetistaan 0,1 prosenttia joka on pisara valtameressä, ja pieni kulu jopa muihin Euroopan maihin verraten. Joten rahaankin on oikeastaan aivan turha vedota, kyllä ne suurimmat kulut ovat jossain aivan muualla. Ja näistä kuluista leikattaisiinkin, on suhteellisen varmaa, että senttiäkään ei nähtäisi vaipoissa makaavilla vanhuksilla, vähävaraisilla yksinhuoltajavanhemmilla tai suomalaisilla kodittomilla. Nämä kulut eivät siis ole keneltäkään suomalaistelta köyhältä pois, toisin kuin eräs puolue yrittää vakuutella. Tässä halutaan saada köyhät turvapaikanhakijoiden kimppuun jotta saataisiin se oma agenda vahvemmin esiin politiikassa. Kansalaiset herätkää. He eivät halua auttaa teitä, he haluavat lisää kannatusta. Te elätte leivällä, he elävät kannatuksella. Ja vaikka he saisivat lisää kannatusta, ette te heiltä saa leipää, kunhan he saavat kannattajansa, heille on ihan sama miten suomalaisten köyhien käy. Joten hei isäm maalliset, kaikki on nähty!

Mutta, kun joillakuilla on niin kova halu inistä siitä, miksei kukaan huolehdi niistä kodittomista tai vanhuksista, niin mikä estää juuri sinua, inisijää, menemästä ja auttamasta? Ole hyvä ja auta. Minä annan tukeni humanitaariselle maahanmuutolle ja luonnonsuojelulle, sinä voit auttaa vanhuksia ja vaikka niistä kodittomia, jos heidän kohtalonsa puhuttelee sinua eniten. Sehän on vain hyvä asia että apua tarvitsevat saavat apua. Ei pakolaisten/turvapaikanhakijoiden auttaminen sulje pois suomalaisten auttamista, ei ole joko tai- kamppailua. Kaikkia ei kukaan voi auttaa, mutta jokainen voi auttaa jotakuta. Eikä se yleensä vaadi paljoakaan, vain sen että välittää ja viitsii. 

Mielenkiintoinen ilmiö on myös se, että vasta, kun Suomen tarvitsisi kantaa kortensa kekoon pakolaiskriisissä, alkaa vanhusten ja kodittomien elämät isänmaallisia kiinnostaa. Niillä asioillahan ei ole väliä, kunnes niitä tarvitaan argumenttina sitä vastaan, että Suomi suo turvapaikkoja sotaa paossa oleville. Ainakaan en ole koskaan nähnyt isänmaallisten meuhkaavan naisten oikeuksista kun kyseessä on seksismi, ihmiskauppa tai vaikkapa naisen euro, mutta auta armias jos kyseessä on jokin asia joka etäisesti islamiin liittyy; isänmaallisella riittää juttua. Sama juttu vanhusten kanssa. Eipä näy Kiitos-paitaisia kaljupäitä vanhuksia hoitamassa vaan kas vain, vaippoja vaihtaakin monesti pakolaisena maahan tullut maahanmuuttaja. Mutta kun Suomesta puhutaan niin tietysti ylistetään Suomen rakentajat maasta taivaisiin. Kodittomat ovat itse tiensä valinneet, kunnes isänmaalliset päättävät puuttua siihen, että turvapaikanhakijoita autetaan. Eihän mitään pakolaisia auteta kun meillä on Suomessakin kodittomia.

Just joo. Noh, en pilkkaa isäm maallisia enempää, tein pointtini harvinaisen selväksi. Kun myytit on maalaisjärjen voimalla kumottu, mitä jää jäljelle? Tekosyyt siitä, miksi hädässä olevia ei tule auttaa. Milloin vedotaan sopeutumiseen, milloin erilaiseen kulttuuriin, milloin rahaan, milloin natsien tekemiin "tutkimuksiin" siitä, että arjalainen rotu on ylitse muiden, milloin siihen, että Suomessa on hätä.

Suomessa elämme ensiluokkaista elämää, Suomi on rankattu yhdeksi parhaista maista elää. Sodastakin alkaa olla jo niin paljon aikaa, ettei sen vaikutuksia enää juuri näy kantaväestössä, kiittämättömyys alkaa saavuttaa kliimaksinsa. Meillä on kaikki hyvin.

Lakatkaa nyt - sanonko mikä soikoon - se valittaminen. Meillä on kaikki hyvin täällä, olemme onnekkain ja rikkain kansa toimivine yhteiskuntineen. Meidän sukupolvemme ei ole hätää nähnytkään. Sillä välin, kun me pohdimme päätämme puhki sukupuolineutraaleista vessoista ja liikennemerkeistä, pakkoruotsista ja siitä, haluammeko vastaanottokeskusta kotikuntaamme järkyttämään lintukotomme harmonista rauhaa, ihmisiä kuolee ja matkaa henkensä kaupalla turvaan. Minun mittakaavassani kukaan, joka pystyy kääntämään selkänsä tälle humanitaariselle kriisille, ei ole ihminen. Mikä ihmisiä vaivaa?!

Hallituksen leikkaukset eivät lämmitä ketään vähävaraisempaa, ja ymmärrän että siitä valitetaan, mutta kuolemaa pakenevat pakolaiset eivät ole syyllisiä a) siihen että Suomella menee huonosti, tai b) siihen että sinulta jää leikkausten vuoksi rahaa saamatta. Pakolaisia on helppo syyttää. Monikaan ei puolusta itseään syytöksiltä, ja pakolaisten syyttäminen kaikesta on nyt muodissa. En kiellä sitä, etteikö maahanmuutto toisi aina mukanaan ongelmia. Mutta hyvä integraatio voi ratkaista ne. Me ja ne- ajattelu ei auta maahanmuuton ongelmiin vaan päin vastoin, pahentaa niitä, eikä vaikuta siihen faktaan, että myös Suomen on vuoro toimia nyt järkyttävän humanitaarisen kriisin aikana. Olkaamme ihmisiä toinen toisillemme.

Meitä ja heitä, eli meitä ihmisiä, yhdistää muutamakin asia. Moni meistä haluaa vain tavallisen elämän, jossa on perusasiat hyvin. Katto pään päällä, riittävästi ruokaa, läheiset ihmiset ympärillä ja sitä, ettei koko ajan tarvitse pelätä. Eläkää realiteeteissa vaikka olisi vaikea kuvitella yhtä kaaottista tilannetta, rakkaat ystävät ja lukijat. Älkää ihan jokaista uskoko, jolla on syyllisten lista valmiina vaikkei kukaan ole mitään tehnytkään. Ei lakata välittämästä.

"Lähetetään heidät takaisin sinne mistä he tulivatkin!"

"Ainoa tyyppi koko Syyriassa, jolla menee tällä hetkellä ihan helvetin hyvin, on se, joka suunnittelee näitä logoja eri ryhmille (sodan eri osapuolille)."

Muutama hyvä kirjoitus tähän loppuun:

Perussuomalaiset, pakolaiset ja isänmaan puolustaminen
Lähi-Idästä katsottuna Suomen pakolaiskeskustelu näyttää sydämettömältä
Mikseivät syyrialaismiehet sodi maansa puolesta?
Tekopyhästä patriotismista
12 keskeistä eroa talvisodan ja Syyrian konfliktin välillä
Ihmisyys on kriisissä
Facebook banned these photos of Europe refugee crisis
Drowned Syrian toddler...heartbreaking
Miksi Syyrian miehet eivät ole puolustamassa maataan?
Työtön, sairas ja varaton: En ikinä vertaisi tilannettani pakolaisten ahdinkoon
Sotatanner: Raportti Malmön monikulttuurisesta helvetistä
Miksi he pakenevat eivätkä taistele?
10 faktaa Syyrian pakolaisista jotka asuvat Turkissa
Kun sydämeen sattuu

Tarvitsen

 Vähemmän puhetta, enemmän kuuntelua

Vähemmän kiirettä, enemmän olemista

Vähemmän limonadia, enemmän teetä

Vähemmän pikaruokaa, enemmän kotiruokaa

Vähemmän nettiä, enemmän unta

Vähemmän marketteja, enemmän luontoa

Vähemmän materiaa, enemmän hengellisyyttä

Vähemmän murehtimista, enemmän nauttimista

Vähemmän touhottamista, enemmän rutiinia

Vähemmän hermoille käymistä, enemmän rakkautta

Vähemmän valittamista, enemmän kiitollisuutta

 Maailma on vienyt minua mukanaan ihan liikaa. Nyt enemmän kaikkea mistä nautin, vähemmän kaikkea muuta, kiitos. Omistan syksyn itsestäni huolehtimiselle. Jälleen kerran se on päässyt unohtumaan. Tuntuu että toistan samaa mantraa joka kerta, en ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa huolehtia itsestään niin ettei ole jatkuvassa harmaidenhiustenlähtö-tilassa. Ihan kuin olisi ollut pari kuukautta hengittämättä ja nyt kun siihen olisi aikaa, ei enää osaa. Joskus on ihan kiva elää kuin tämä hetki olisi viimeinen ja toisille sellainen elämä sopii. Tänä syksynä, paremmin kuin koskaan, kuitenkin tiedostan sen että minun tarvitsee saada olla rauhassa, yksinäni. Purkaa tunnepatoumat kirjoittamalla [tänne] ja rauhoittaa itseni vaikka rukoilemalla ja dhikrillä, löytää minuuteni taas viettämällä aikaa hevosten kanssa. Pitäkää tekin huolta itsestänne teidän tavalla, minä palaan pian.