Jälleen musta päivä

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

P6250486

I don't pray for Turkey
I pray for the hard hearts
I don't pray for Orlando
I pray for the light to enter all
I don't pray for any losses
I pray for those who live
I pray we learn to love

Metsien kätkemä

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016


Suomalaiseen sarja-, elokuva ja dokumenttitarjontaan pettyneenä minuun on vaikea tehdä vaikutus, mutta eräs uusi, suomalainen sarja on noussut ehdottomaksi yhdeksi suosikeistani, nimittäin Metsien kätkemä. Ei taida olla mitään niin kivaa tässä maallisessa maailmassa, kun väsyneenä ja kaikkensa sairauden kanssa taisteluun antaneena istahtaa kotisohvalle ja laittaa Suomen luonnon Yle Areenasta pyörimään. Sielu lepää. Sääli vain, että jaksoja on niin vähän. Suosittelen kuitenkin lämpimästi katsomaan, jos kaipaa luontoon muttei syystä tai toisesta sinne oikein tahdo päästä - tai muuten vain mielenvirkistykseksi.

Post scriptum. Vielä minä kitkutan, astmapiiput ja nyt myös allergialääkkeet sekä puhdas raivo apunani. Köhin yöt ja päivällä seisoo silmät päässä.

Täällä taas

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

kuva2 kuva1 kuva3 kuva4 kuva5 kuva6 kuva8
Alkuvuosi on kulunut humisten ja bloggaaminen on jäänyt taka-alalle muiden asioiden mennessä edelle, mutta täällä ollaan, hengissä ja suhteellisen hyvinvoivana. Olosuhteisiin nähden oikeastaan täällä voidaan mainiosti. Nyt akut on ladattu ja hiljalleen paluu blogimaailmaan odottanee.

Kevään aikana on tapahtunut paljon; kävin kuntosalilla pari kuukautta ja lopetin samasta syystä kuin aloitin; löysistä nivelistä. Kuntosaliharjoitukset tekivät hyvää kropalle, mutta samalla aiheuttivat lompsumisia ja sain jatkuvasti olla korjaamassa niveliä paikoilleen ja oikeaan asentoon, eikä treenaaminen tuntunut enää mukavalta. Tuosta spurtista sain kuitenkin lupaavan innostuksen kuntoutumiseen ja oikeanlaisen harjoittelun eväät, mutta luulen, että harppauksena se oli näin jälkeenpäin ajateltuna vielä aivan liian suuri. Otin treenaamisen todella vakavasti ja kilpailunhaluisesti suorittaen - en rauhassa rentoutuen ja tervehtyen, ja hyöty jäi vähäiseksi, kun tarkoitus oli tervehtyä, rentouttaa lihasjännitystä ja rakentaa niveliä tukevia lihaksia. Hyvin tapaistani. Kuun lopussa pääsen takaisin fysiatrian polille aloittamaan vähän pienemmistä askeleista. Askel taaksepäin, mutta kaksi eteenpäin.

Toinen merkittävä tapahtuma viime aikoina on ollut lääkityksen purkaminen. Olen nyt ollut 2,5 viikkoa ilman Lyricaa, selvisin vieroitusoireista, ja olen selvinnyt tähän saakka sekä ilman lääkkeitä, että ilman suurempia kipuja. Jonkin verran niitä on enemmän kuin mitä aiemmin, ja lihakset tarvinnevat jonkun relaksantin tarvittaessa otettavaksi. Polvesta olen paikantanut vielä yhden irtosirun joka vaivaa, ja minulle on alkanut ilmestymään pienenpieniä mustelmia raajoihin ja yhä enemmän verenpurkaumia jalkoihin. Sain tässä eräskin päivä elämäni ensimmäisen kunnollisen migreenikohtauksen, ja ihan säikähdin kun toisessa silmässä musteni ja välkehti. Allergia-aika pakottaa pitämään astmalääkeannokset tuplana, ja kipulääkkeitä saa ajoittain syödä. Olen tässä elämässä kuitenkin paljon enemmän läsnä ilman lääkitystä; olen virkeämpi, terävämpi ja vähemmän kömpelö. Elämä on jollain lailla aidompaa, ja irti pääseminen jostain, jota luulee tarvitsevansa, on ollut henkisesti uudistava kokemus.

Muslimien paastokuukausi ramadan on täällä, ja tänään on sen seitsemäs päivä. Ramadanin aikana muslimit paastoavat auringonnoususta auringonlaskuun eivätkä syö, juo tai harrasta seksiä sinä aikana, ja pidättyvät pahoista teoista entistä tarkemmin. Itse en ole kykeneväinen paastoon aineenvaihduntahäiriöiden vuoksi, mutta kuten aikaisempinakin vuosina, kokeilin. Paasto rikkoontui kuitenkin viimeistään iltapäivällä huonon olon vuoksi. Onneksi ramadan on muutakin kuin ruuasta ja juomasta pidättäytymistä; se on hengellistä kehittymistä ja itsensä rakentamista. Omaan rauhaan ja hengellisyyteen vetäytyminen on tehnyt hyvää; hidastempoiset työpäivät ja talostamme juuri päättymäisillään oleva remontti on suonut enemmän hiljaisuutta ja rauhaa. Kotona ajan viettäminen on taas ollut nautinnollista, kissan kanssa istuskelemme parvekkeella lukemassa kirjaa ja käperrymme illalla teekupin ja Outlanderin ääreen odottamaan miestä kotiin.

Metsässä ja meren rannalla on tullut jonkin verran seikkailtua ystävien kanssa, kissan kera ja yksin. Hevoset ovat edelleen suuri osa elämääni ja se osa minusta, jota rakastan itsessäni eniten. Vaikkei ongelmilta ole säästytty missään mielessä, niin kaiken kaikkiaan elo on tällä hetkellä leppoisaa. Olen tyytyväinen elämään, ja lähden täydellä innolla bloggaamaan taas.
 
FREE BLOGGER TEMPLATE BY DESIGNER BLOGS