Khurmal parantavine lähteineen

maanantai 31. lokakuuta 2016

Hengissä ollaan ja ihan hyvissä voinneissakin. Suomeen takaisin tulemisesta on jo aikaa, mutta mikäpäs sen ihanampaa, kuin palailla näihin tunnelmiin nyt, kun Suomi alkaa olla pimeimmillään. Postauksia on Kurdistanin matkasta tulossa muutama eri paikoista ja ainakin postaus, jossa kerron hieman kokemuksistani kurdien parissa, kulttuurista, Kurdistanista matkakohteena ynnä muusta. Kysymyksiä saa vapaasti esittää, ja toki jos linjoilla sattuisi olemaan joku, joka näistä kohteista enemmän tietää, hänkin on vapaa avaamaan suunsa.. Koitan laittaa Googlen laulamaan, jotta voisin kertoa mahdollisimman laajalti kohteista, joissa vierailin. Saan itse myös samalla pienimuotoista perehdytystä islamin historiaan.

Ensimmäisenä lumoavan kaunis Khurmal. Kuvien moskeija on yksi ensimmäisiä Kurdistanin moskeijoita ja minareetteja islamin sinne rantauduttua. Sen on rakentanut toisen kalifin, Umar ibn al-Khattabin pojanpoika, Abdullah. Umar ibn al-Khattab oli Hafsan, erään Profeetta Muhammedin vaimoista, isä. Moskeija herätti vanhana ja arvokkaana rakennuksena suurta kunnioitusta, ja puutkin tuntuivat elävän samaa aikakautta ja säteilevän samaa energiaa kuin rakennus ja paikka itsessään.

Khurmal on tullut tunnetuksi myös mineraalilähteestään nimeltä Garaw, jolla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia esimerkiksi ihosairauksiin. Lähteen vedestä on tehty Khurmaliin esimerkiksi kylpylä. Parantavasta vaikutuksesta en tiedä, mutta ainakin automatkan jälkeen teki hyvää uittaa jalkoja ähteen kirkkaassa vedessä, enkä ollut ainoa, joka oli sitä mieltä. Vesi oli yllättävän kylmää ja raikasta, vaikka lämpötila taisi olla Khurmalissa sillä hetkellä yli 35 astetta. Keskellä aavikkoa oli paikka, joka muistutti mielikuvaani paratiisista solisevine lähteineen.

Pystyin melkein kuvittelemaan, miten tuhat vuotta sitten ihmiset kokoontuivat moskeijalle rukouskutsun kaikuessa minareetista, peseytyivät lähteessä ja siirtyivät moskeijaan rukoilemaan. Khurmalin kaunis, historiallinen moskeija on nykyisin museona. Paikallisille se tuntui olevan jonkinlainen lähellä sijaitseva pienimuotoinen pyhiinvaelluskohde. Tunsin itseni hieman hömelöksi seuratessani siellä kanaa, joka kipitti kuin maantiekiitäjä karkuun, mutta halusin saada kuvan näistä onnekkaista kanoista (toiseksi viimeinen kuva). Kanat hengailivat varjoisassa paikassa omassa rauhassaan, eikä niitä juuri tuntunut haittaavan se, että olivat asettuneet asumaan turistikohteeseen, olihan siellä mahtavat olosuhteet sekä ihmisille että kanoille, heh.

Meillä oli vielä paljon matkaa edessäpäin sille päivää ja moskeijalla oli suhteellisen paljon ja itse moskeijaan pääsy olisi kestänyt, joten otimme vain vähän valokuvia pihalla ja jatkoimme matkaa kuivalla aavikolla, ja hetken matkan jälkeen oli taas niin kuivaa, että silmät vetistyivät vienosta, kuumasta tuulesta ja tämä kaunis keidas tuntui vain kauniilta unelta.


P9090002 P9090005 P9090009 P9090011 P9090014 P9090015 P9090021 P9090023 P9090058 P9090060 P9090068 P9090083 P9090085 P9090088 P9090090 P9090093 P9090095 P9090111 P9090132
 
FREE BLOGGER TEMPLATE BY DESIGNER BLOGS